Kävin vastikään kurssin tietoisen läsnäolon hyvinvointivaikutuksista. Kurssilla mietittiin kysymystä "Mitä kuuluu?" hieman konkreettisemmalla tasolla. Minusta on aina ollut aika hausta vastata tähän kysymykseen suurin piirtein niin, että puhinaa, autojen ääntä, rapinaa tai jotain muuta vastaavaa... Vaikka se nyt ei ehkä olekaan yleensä kysymyksen tarkoitus.
Olen jo vuosia työskennellyt yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämishankkeissa. Olen keinoilla jos jonkinlaisilla yrittänyt osallistaa, motivoida, aktivoida ja tuoda ihmisiä yhteen. Joskus vähän paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla.
Olen sekä työssäni, että omassa elämässäni etsinyt ja toisinaan myös löytänyt keinoja oman hyvinvoinnin parantamiseen, omien voimavarojen lisäämiseen ja parempaan elämään. Joskus vaikeudet heittävät sinut melko syvälle, mutta on todella tärkeää, että sinulla on edes teorian tasolla keinoja, joilla niistä noustaan!
Olen omien funtsailujeni kautta tullut siihen tulokseen, että hyvä olo syntyy enemmänkin arkisista asioita. Hetkeen tarttumisesta. Merkityksellisitä kohtaamisista. Omista yhteisöistä. Oman elämän osaallisuudesta. Inspiraatioista. Hiljaisista hetkistä. Onnistumisista. Vaikeuksien selättämisestä. Oikeista mittasuhteista ja siitä, ettei ota kaikkea ihan niin vakavasti.
Olen Hanna, nelikymppinen koordinaattori, aktivisti, äiti, mitä nyt milloinkin. Perustin tämän blogin alun perin koulutehtävää varten. Katsotaan mihin tämä vielä johtaa. Bolggeri on minulle tuttu jo vuosien ajalta, aiemmasta työpaikastani ja myös äitiysvapaan ajalta.
Omia ajatuksiani voi lukea myös seuraavista osoitteista:
http://yksillapurjeilla.blogspot.com
https://multapaakku.blogspot.com
Sinusta on moneksi, Hanna! Kiva tututustua sinuun ja ajatuksiisi.
VastaaPoista