sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Somepomoseuranta - kaksi erilaista järjestöjohtajaa

Tehtäväni oli siis seurata kahdeksan viikon ajan jotain esimiestä tai johtajaa somessa ja tehdä siitä havaintoja. Ah ja voi, tämähän oli hauska tehtävä. Pääsin oikein luvan kanssa ruotimaan ja provosoitumaan verkostojeni postauksista...

Seurasin kahta kolleegaani, toiminnanjohtaja-nimikkeellä työskentelevää tuttavaani. 

Case 1

Tämä somepomo oli loistava esimerkki toimivasta henkilöbrändäyksestä, oli se sitten suunnitelmallista ja tavoitteellista, tai vain tämän ihmisen "tavallista" elämää. Tämä pomo on aktiivinen useammassakin mediassa, jakaen jatkuvasti tietoa ja tilannekuvia omasta arjestaan, erityisen aktiivinen hän oli Instagramissa. Yleisesti päivityksissä tuotiin esille myös hänen alansa ajankohtaisia asioita, teemapäiviä ja tempauksia henkilöbrändin hengessä.

Itse löysin tämän henkilön Twitteristä, Linkedinistä, Facebookista ja Instagramista. Juuri muita sometilejä minä en osaa käyttää. 

Kyseinen somepomo edustaa yhdistystä, joka työskentelee mielenterveyspuolella. Hänen koko somesisältönsä yhdistää mielestäni aivan ihanasti aktiivisen elämän, kiireisen arjen, itsensä kehittämisen ja ajan hermolla olemisen rentoutumiseen, luonnossa liikkumiseen ja elämästä nauttimiseen. Kuvissa ja teksteissä vilahtelevat työ ja vapaa-aika, ystävät, perheenjäsenet, hyvä ruoka ja toisinaan viini. 


Someprofiilien kokonaisuus antaa tästä pomosta kuvan, jossa elämä on ihanaa, se on täynnä touhua ja vastapainoksi aina toisinaan rentoutumista. Jos joku on törmännyt mielenterveyden käteen, vaikuttaisi tämä pomo omaksuneen käden jokaisesta osa-alueesta sisältöä elämäänsä. 

Kiteyttäen voisi sanoa, että hän kyllä ainakin ulospäin elää niinkuin opettaa. Henkilöbrändi antaa kuvan, että tässä on asiantuntija, joka elää täyttä elämää, kehittää itseään aktiivisesti ja on silti äiti, ystävä ja ja ennen kaikkea tavallinen ihminen. Tästä somekuvasta minä pidin. 

Case 2

Toinen seuraamani tapaus työskentelee sote-yhdistysten parissa, erityisemmin profiloitumatta millekään tietylle alalle. Hän on järjestöjohtajana melko tuore ja sen myötä esim. asiantuntijabrändiä ei ainakaan vielä ole olemassa. Seuraan tätä henkilöä Facebookissa ja Instagramissa.

Tämä toinen somepomo elää yhtä lailla aktiivista elämää, viettää aikaa luonnossa, perheenjäsenten kanssa ja omistaa koiran. Tilannekuvia ja postauksia tältä somepomolta tulee usein ja melko paljon kerrallaan. Kuvissa toistuvat luontoteemat, koira ja todella usein hassutteluselfiet. Kuvien laatu on usein vähän heikomman puoleinen, kyseessä ovat useimmiten varmaankin kännykkäkuvat. Hän jakaa saman sisällön sekä Instagramissa että Facebookissa.   

Kaikkiaan hänen profiilissaan ei ole mitään punaista lankaa, kuvat seuraavat hänen tavallista elämäänsä ja ovat mielestäni usein melko henkilökohtaisia. Postauksissa esiityvät kuitenkin melko usein työhön ja titteliin liittyvät tunnistesanat. Hänellä olisi loistava mahdollisuus kehittää omaan henkilöbrandiään yhä eteenpäin.

Mitä näistä kahdesta jäin pohtimaan

Näitä kahta somepomoa vertaillessani olen miettinyt yhä enenmmän juurikin työn ja henkilökohtaisen profiilin eroja ja yhtäkäisyyksiä. Case 2 on mielestäni hämmentävä yhdistelmä työhön liittyviä postauksia ja häshtägejä sekä hölmöilykuvia omasta elämästään. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella...

Some luo loistavan mahdollisuuden oman henkilöbrändin luomiseen, mutta samalla se rajoittaa omaa ilmaisun vapautta, asettaa rajoja ja haastaa yhä enemmän miettimään omaa käytöstään työn ja oman imagon kautta. Some antaa samalla mahdollisuuden julkisuuden lisäämiseen ja asiantuntijaimagon luomiseen, mutta toisaalta liuuttaa omaa työelämää yhä lähemmäs henkilökohtaista elämää. Imagon ja brändin ylläpitäminen vaatii aikaa ja miettimistä myös vapaa-ajalla. 

Missä siis menee henkilökohtaisen somettamisen ja henkilöbrändin raja, tai mikä on sopiva määrä henkilökohtaista sisältöä someprofiilissa, jota käytetään henkilön brändäykseen. Pitäisikö minulla sitten kuitenkin olla kaksi profiilia?

Kympin vinkkilista omalle pomolleni

1. Mene someen, valitse kanava ja tsekkaa oma profiilisi kuntoon. Historia on inhimillistä, mutta asiantuntijan henkilöbrädiin ei kuulu ryyppyreissukuvat, ainakaan kovin usein.

2. Seuraa somea säännöllisesti, varaa siihen aikaa. Ala tykkäilemään ja jakamaan postauksia. Muista reagoida pian, jos saat muissa aikaan reaktion!

3. Verkostoidu, löydä ryhmiä, sivustoja ja henkilöitä, joista on itsellesi hyötyä tai jotka insporoivat sinua. Hae tietoa, näkökulmia ja kokemuksia. Jaa ammatillisia postauksia.

4. Ala keskustelemaan, jaa ajatuksiasi ja asiantuntemustasi kommentoimalla. Älä provosoidu.

5. Pidä yllä aktiivisuutta edelleen, some vaatii duunia, ihan oikeasti!

6. Tee somesuunnitelma omalle organisaatiolle. Mieti kenelle meidän somakanavat ovat suunnattuja. 

7. Avaa tavoitteet henkilökunnalle ja jaa vastuut. Määritä kuka tekee mitäkin ja miten paljon aikaa siihen käytetään. 

8. Anna selkeitä ohjeita ja työnantoja suoraan henkilölle, ei yleisellä tasolla. 

9. Lisää some (viestintä yleensä) jokaiseen henkilöstöpalaveriin. Niissä on mahdollisuus suunnitella esim. yksikkökohtaisesti pääpiirteet tulevalle kuukaudelle tai kahdelle. 

10. Ota viestinnän ja somettamisen seuranta käyttöön. Kerää systemaattisesti palautetta. Työntekijätkin löytävät somettamiselle helpommin tarvittavan ajan, kun sen suora hyöty on saatu osoitettua. 






Esimies edellä someen


Mikä some?


Sosiaalinen media on alusta, jossa vain mielikuvitus on rajana. Työkaluna se on hankala, sillä osalle ainakin oman organisaationi työntekijöistä se on täysin vieras, asiakkaista puhumattakaan. Osa henkilöstöstä taas käyttää sitä päivittäin hyvinkin taitavasti.

Itse työskentelen pienehkössä yhdistyksessä, joka toimii välityömarkkinapaikkana vaikeasti työllistyville ja tuottaa kodinhoidollisia palveluita vähävaraisille ikäihmisille. Lisäksi meillä on viisi eri kohtaamispaikkaa, koko kansan olohuonetta. Yhdistyksen asiakaskunnasta suuri osa on joko pitkään työelämän ulkopuolella olleita tai ikäihmisiä. 

Olen toitottanut somen tärkeydestä jo pitkään. Viimeisimmässä Teams-henkilöstöpalaverissamme käytiin keskustelua siitä, että meille on vihdoin palkattu ns. somettaja. "Pian aloittava uusi työntekijä alkaa sitten ensin ottamaan valokuvia eri toimipisteistä ja sen jälkeen hän käy laittamaan niitä someen." Asia esiteltiin suunilleen noilla sanoilla. Pyysin, että työntekijää varten laadittaisiin edes jonkinlainen tavoitesuunnitelma ja ohjeet. Oma esimieheni lupasi palata asiaan myöhemmin, toivottavasti ainakin ennen kuin tämä uusi henkilö aloittaa työt. 

Meidän yhdistyksessä somen käytöllä ei vielä ole minkäänlaista tavoitetta. Sen olemassaolo tiedostetaan, mutta sille ei vielä ole tehty mitään. Viestintä yleisesti ottaen ei ole oman organisaationi vahvinta osaamista, ei sisäisesti eikä ulkoisestikaan.

Juuri tällä hetkellä meillä painitaan digiloikan tuomissa ongelmissa ja pyritään saamaan etäpalaverit toimimaan, niin teknisesti kuin henkisestikin. Tässä kohtaa somen lisääminen toimenkuviin toisi luultavimmin puolelle henkilöstöä ainoastaan muutosvastarintaa sen mahdollisuuksien näkemisen sijaan.

Some työkäytössä

Oman työpaikkani suhteen tärkeintä olisi ensimmäisenä päättää mitä somella tavoitellaan ja kenelle sillä pyritään viestimään. Yhdistyksen tulisi miettiä, onko tarkoituksena rakentaa ammatillista profiilia vai mielikuvaa helposti lähestyttävistä koko kansan olohuoneista. Koen, että meidän organisaatiolle olisi syytä laatia viestintäsuunnitelma, jonka osana olisi someohjeet. Eli ainakin perustasolla kirjata ylös mitä tavoitellaan, kuka tekee, mitä tekee, millä aikataululla ja miten paljon siihen on käytettävissä resurssia. Toki siitä saatava rahallinen korvauskin olisi syytä miettiä etukäteen. 

Meillä somessa ei vielä ole oltu aktiivisesti, joten sen valloittaminen on aloitettava kanava kerrallaan ja maltillisin askelin. Facebook-sivut ovat olleet olemassa jo vuosikausia, mutta ainoat päivitykset sinne ovat ruokalistat kerran viikossa. Pääsääntöisesti minä olen viime aikoina jakanut sinne jotain oman työyksikköni päivityksiä.

Somessa aktivoitumisessa merkittävässä roolissa on esimies, toiminnanjohtaja, sillä johdon sitoutumisella ja esimerkillä on osoitettu olevan suuri merkitys henkilöstöön. Selkeillä toimintaohjeilla ja omalla esimerkillään johtaja voi saada aikaan henkilöstössäänkin pieniä askeleita someaktiivisempaan suuntaan. Tässä aktiivisuudessa henkilöstöä tulee tukea kaikin mahdollisin keinoin, esim. kouluttamalla, resurssoimalla ja mentoroimalla. 


Työntekijälähettilyys ja yhdistyksen ulkoinen kuva

Työntekijälähettisyys on minulle terminä uusi, mutta erityisesti meidän organisaatiossa se olisi loistava mahdollisuus tavoitteellisesti parantaa työnantajakuvaa ja organisaation ammatillista mainetta. Meidän henkilöstö on taitavaa ja se tekee tuloksellista työtä haasteellisessa ympäristössä. Tätä työtä olisi hedelmällistä avata vähän ulkopuolisillekin ja antaa sille kasvot. 

Toki tässä ja nyt se ei tule tapahtumaan, sillä haasteet koronan myötä ovat niin perustavaa laatua. Aihe sai kuitenkin itseni innostumaan ja kiinnostumaan erityisesti henkilöbrändäyksestä. Uskoisin, että oman henkilöbrändin rakentaminen pikkuhiljaa ammatillisempaan suuntaan hyödyttäisi myös itseäni tulevaisuuden työmarkkinoilla. 

Onnistunut henkilöbrändi

https://blogi.videolle.fi/tapio-haaja-videolle-paavideostrategiksi-ja-kehitysjohtajaksi

Henkilöbrändiä miettiessäni mieleen tuli ensimmäiseksi oman kylän poika, entinen luokkatoverini Tapio. Olen seurannut hänen kehitystään rautaiseksi ammattilaiseksi jo vuosikausia. Tapio on osannut taitavasti yhdistää ammatilliset näkemykset, urakehityksen ja somen mahdollisuudet kokonaisuudeksi, jota on kiinnostavaa seurata. Tapio käyttää useitakin somekanavia, joista osaa itse seuraan. Hän jakaa paljon ammatillista sisältöä, mutta tuo aina toisinaan ihania inhimillisiä pilkahduksia perhe-elämästään mukaan. Eri kanavien sisältö poikkeaa toisistaan jonkin verran ja kiinnostavuutta lisäävätä Tapion huimat valokuvat, joita hän ottaa harrastuksekseen.

Tapion henkilöbrändiä on luotu varmasti jo vuosikausia. En tiedä miten tietoisesti hän tätä on tehnyt, mutta viestintäalan ammattilaisena se kuuluu varmasti luontevasti osaksi työtä. Kokonaisuutena henkilöbrändi on onnistunut ja kiinnostava. Erityisesti kiinnostavuitta toki lisää se, että tunnen henkilön vuosien takaa. 

Itse tällaisesta henkilöbrändistä voisi vain unelmoida. Mutta onneksi minulla on jo muutama hyvä idea, mitä on helppo kehittää omassa somessani. Jotta oma ammattilaisuus välittyy myös ulkopuolisille, ei varmaan somen voimaa kannata enää väheksyä. Pelkkä Linkedin-profiili taitaa olla niitä viime vuosisadan trendejä. Nyt on aika kehittää jotain muuta sen rinnalle!

 

Lähteitä mm:

https://grapevine.fi/tyontekijalahettilyys-markkinointiviestinnan-voimavarana/

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/45395/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201502241363.pdf

http://epub.lib.aalto.fi/en/ethesis/pdf/12486/hse_ethesis_12486.pdf

https://www.slideshare.net/hponka/vuorovaikutus-ja-ryhmytyminen-ettoiminnassa-238864768

https://www.adlibris.com/fi/kirja/sano-se-someksi-123-9789522465450?gclid=CjwKCAjwz6_8BRBkEiwA3p02VRIKuwtGv7_telS3xhioWh5Nr5Oxc0j0hTbY_Rx5Ztx--eaItwFI5BoC4TQQAvD_BwE

 

torstai 8. lokakuuta 2020

Some -ohjeistukset, tarvitaanko niitä?

Henkilöstöstrategia, viestintäsuunnitelma, turvallisuussuunnitelma, kehittämissuunnitelma, viestintäsuunnitelma, someohjeistus... Esimiehen vastuulla alkaa olla melkoisen monen erilaisen ohjeen, suunnitelman tai strategian luominen ja ajantasalla pitäminen. Tietysti taitava esimies delegoi asiat ja suuremmassa organisaatiossa jokaiselle osa-alueelle alkaa olla oma osastonsa tai ainakin vastuuhenkilö.

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Some-palvelut organisaatioviestinnässä

Viestinnän rooli organisaatioiden toiminnassa on nykyään tunnustettu ja siihen panostetaan yhä enemmän. Organisaatioiden strategiset painopisteet ohjaavat usein toimintaa ja viestinnällä tuetaan tätä. Viestinnässä hyödynnetään erilaisia kanavia riippuen siitä, kenelle halutaan viestiä. Mietin tätä kysymystä oman työorganisaationi näkökulmasta, kolmannen sektorin toimijan Kumppanuustalo Viikarin pohjalta. 


Facebook

Käytämme Facebookia ahkerasti ulkoiseen viestintään, tiedottamiseen ja imagon rakentamiseen. Olemme tehneet Facebookin käyttöön liittyen karkean suunnitelman, joka pohjaa sovelluksen itsensä kasaamaan dataan kävijöistä ja tavoitetuista ihmisistä. Julkaisutoiminta on säännöllistä ja toisinaan käytämme ajastuksia. Oman kokemuksemme mukaan tavoitamme kohderyhmäämme, eli aikuista ja iäkästä väkeä melko hyvin Facebookin kautta. Kiinnostavat julkaisumme, kuten esim. maksuttomien koulutusten julkaisut lähtevät myös leviämään hyvin. Toisinaan tehostamme viestejämme maksullisen mainoksen avulla. 

Facebook ei toimi organisaatiossamme johdon kanavana. Ennemmin sen käytöstä vastaavat sometyypit ja assarit johdon ohjeiden mukaan ja sillä tiedotetaan organisaatiosta ulospäin.

Sharepoint sisäisen viestinnän kanavana

Olemme oman työnantajani kanssa ottaneet O365 -ympäristön käyttöön jo jonkin aikaa sitten. Kouluttautuessamme sen käyttöön jäi minulle mieleeni sen uutissivun käyttömahdollisuudet intranetin tapaan. Nyt käytämme palvelua enimmäkseen tiedostojen tallentamiseen ja Teamsia kokoustamiseen ja joskus joidenkin tiedostojen työstämiseen. 

Mielestäni sisäinen ns. sisäpiirin viestintä on tärkeää ja voi parhaimmillaan lisätä luottamusta ja tärkeyden tunnetta. Lisäksi on toki tärkeää tiedottaa organisaatiolle ajankohtaiset asiat ripeästi ja tehokkaasti. Tällä hetkellä sisäinen viestintämme kulkee suoraan sähköpostilla, eikä esimiehemme ajatuksista tai mietteistä kuule sanaakaan, jos ei sitten puhelimitse satu kuulemaan. 

Jos itse olisin vastuussa sisäisestä viestinnästä, ottaisin todennäköisesti käyttöön blogin. Tätä teimme joskus aiemminkin työpaikallani. Minä pidän siitä ajatuksesta, että blogimuotoisesti voisin kirjoittaa myös omia ajatuksiani ja meneillään olevia asioita alaisilleni ihan perinteisen tiedottamisen lisäksi. Toki perinteisen, hyvin laaditun ja tiiviin tiedotteen paikkaa ei korvaa mikään. Oikea-aikaisen ja selkeän tiedon saamisen tarve on korostunut erityisesti nyt korona- aikana, jolloin ohjeet ja suositukset muuttuvat tiuhaan, eikä niiden vaikutuksista omaan organisaatioon aina ole tietoa. Tällaiseen tiedottamiseen sharepointin uutissivu sopii hyvin. 

Erilaisten introjen päivittäminen on kuitenkin aina työläämpää, kun sähköpostiviestien edelleen lähettäminen. Mielestäni esimiehen velvollisuus on kuitenkin pureksia asiat valmiiksi ja sen jälkeen tiedottaa alaisilleen, mitä ne omassa organisaatiossa tarkoittavat. 

Whatsappin yläpalkki

Whatsapp, kun on kiire!

Sosiaalisena mediana mainittakoon pikaviestipalvelu whatsapp, joka on ottanut paikkansa mielestäni joka organisaatiossa nopeassa tiedotuksessa, pikaisissa kyselyissä ja tilanne- ja tuokiokuvien jaossa. Jos sinun organisaatiossa ei vielä ole käytössä erilaisia whatsapp-ryhmiä niin kannattaa ottaa!  

Whatsapp toimii kännykässä, jota jokainen jo tunnollisesti kantaa kädessään lähes joka paikkaan. Viestit todennäköisesti saavuttavat vastaanottajat hyvinkin nopeasti. Ryhmäkeskustelut tavoittavat helposti asianosaiset ja viesteihin saadaan helposti liitettyä kuvia ja emojia. Näin ollen keskustelun sävy pysyy usein kevyenä ja fiiliksiä korostetaan (niin hyvässä kuin pahassakin) symboleilla. 

Whatsapp ei sovellu päätösten tekemiseen, asioista keskusteluun tai muuhunkaan tärkeämpään. Sitä käyttäessä tulee esim. huomioida se, että joku on saattanut mykistää keskustelut itseltään, eikä näin ollen tiedä mitä ihmettä on meneillään. Ryhmiä perustettaessa on mielestäni syytä sopia myös perus-käyttösäännöt. Ihan nyt tärkeimpinä mainittakoon turhien viestien välttäminen (ok, jep, peukut sun muut) ja jos työpaikan ryhmistä on kyse, niin myös henkilökohtaisuuksien välttäminen. Whatsapp on tehokas vain, jos kaikki käyttävät sitä niin. 

Pitkiin kännykällä käytyihin keskusteluihin kyllästyy jo ennen kun ne ehtivät edes kunnolla alkaa.  Mikä olisikaan ärsyttävämpää kun tuijottaa kännykkää jossa lukee "Hanna kirjoittaa..." minuuttitolkulla. 




tiistai 22. syyskuuta 2020

Mitä kuuluu, mistä sinun hyvä olo muodostuu?

Leikkiviä, maalaavia ja luonnossa käveleviä ihmisiä.

Kävin vastikään kurssin tietoisen läsnäolon hyvinvointivaikutuksista. Kurssilla mietittiin kysymystä "Mitä kuuluu?" hieman konkreettisemmalla tasolla. Minusta on aina ollut aika hausta vastata tähän kysymykseen suurin piirtein niin, että puhinaa, autojen ääntä, rapinaa tai jotain muuta vastaavaa... Vaikka se nyt ei ehkä olekaan yleensä kysymyksen tarkoitus.

Olen jo vuosia työskennellyt yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämishankkeissa. Olen keinoilla jos jonkinlaisilla yrittänyt osallistaa, motivoida, aktivoida ja tuoda ihmisiä yhteen. Joskus vähän paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla. 

Olen sekä työssäni, että omassa elämässäni etsinyt ja toisinaan myös löytänyt keinoja oman hyvinvoinnin parantamiseen, omien voimavarojen lisäämiseen ja parempaan elämään. Joskus vaikeudet heittävät sinut melko syvälle, mutta on todella tärkeää, että sinulla on edes teorian tasolla keinoja, joilla niistä noustaan! 

Olen omien funtsailujeni kautta tullut siihen tulokseen, että hyvä olo syntyy enemmänkin arkisista asioita. Hetkeen tarttumisesta. Merkityksellisitä kohtaamisista. Omista yhteisöistä. Oman elämän osaallisuudesta. Inspiraatioista. Hiljaisista hetkistä. Onnistumisista. Vaikeuksien selättämisestä. Oikeista mittasuhteista ja siitä, ettei ota kaikkea ihan niin vakavasti.

Olen Hanna, nelikymppinen koordinaattori, aktivisti, äiti, mitä nyt milloinkin. Perustin tämän blogin alun perin koulutehtävää varten. Katsotaan mihin tämä vielä johtaa. Bolggeri on minulle tuttu jo vuosien ajalta, aiemmasta työpaikastani ja myös äitiysvapaan ajalta. 

Omia ajatuksiani voi lukea myös seuraavista osoitteista:
 

http://yksillapurjeilla.blogspot.com

https://multapaakku.blogspot.com

 


Somepomoseuranta - kaksi erilaista järjestöjohtajaa

Tehtäväni oli siis seurata kahdeksan viikon ajan jotain esimiestä tai johtajaa somessa ja tehdä siitä havaintoja. Ah ja voi, tämähän oli hau...